I want to see inside colour
When painting with aquarelles and acrylics, I want to study the essence of colour on paper and canvas, how they behave with other colours, their lightness, transparency and opacity. I want to see how space is created by colour. I observe anxiously whether the colours will dry fast or slow, something that can never be predicted.
When painting I embark on an adventure. The working process is always full of hope and expectations for a successful journey. I observe how the painting takes shape and how landscapes are created by the colours I mix.
A crucial phase when finishing a painting is softening the brushstrokes. I use a sticky brush to wipe out the brushstrokes that are too spontaneous.
The colour coats formed by the brushstrokes create light and shade, depth and brilliance. I want to paint beautifully. To me, beauty means a feeling of existence.
Sometimes painting is effortless, and at other times it can be a long, arduous process. Hard work creates a feeling of success. When the work is finished I feel vital, and success allows me to proceed to the next painting.
The starting points for my paintings are found in my own environment. Motifs are often ordinary landscapes or exceptional buildings, imposing fountains or everyday light posts. A window of colour opens up in my mind and I can create completely new hues for the work in progress.
I have been working on a dark colour gamut complete with night sceneries. I have not become tired of the thousands of hues of the dark night.
The aquarelles and acrylics are an endless excursion for me. A lifetime is not enough to exhaust the discoveries hidden on the way.
Maalausteni teemana ovat rakennukset, jotka ovat todellisia tai mielikuvituksen tuotetta.
Arkkitehtuurin sijaan olen kiinnostunut tutkimaan maalauksissani rakennusten synnyttämiä mielialoja. Miten monia tunteita hylätyt rakennukset meissä herättävätkään. Mitä salaisuuksia nuo rakennukset ovat pitäneet sisällään ja millaisia ihmisiä niissä on asunut. Ovatko he olleet onnellisia vai onnettomia. Missä talojen asukkaat ovat nyt ja miksi talot ovat jääneet autioiksi.
Olemassa olevan rakennuksen tutkiminen käynnistää maalausprosessin, jossa on tärkeää värin ja valon suhde.
Valmis teos voi olla muistikuva lohkeamasta tai väristä talon seinässä tai joku muu asia, joka kätkeytyy alkuperäisen konkreettisen aiheen taakse. Maalausten lopputulos voi yllättää; rakennus on vaikkapa saanut uuden muodon naisena, morsiamena kuten teoksessa Vanha tapuli, joka on saanut innoituksen Sastamalan Pyhän Marian kirkon 1792 rakennetusta kellotapulista.
Vanha tapuli, 120x90cm, akryyli 2011
Maalauksissani luonto kohtaa rakennetun. Lopputuloksena voi olla symbioosi tai luonnon lopullinen voitto olemassaolokamppailussa.
Värin ilmaisuvoimalle pohjautuvat teokset antavat myös aihetta pohtia ihmisen osuutta joko itse hylkäämäänsä, tai pakon edessä jättämäänsä ympäristöön. Luonto muokkaa kuitenkin pikkuhiljaa asutun ympäristön muodoiksi, väreiksi, varjoiksi ja valoksi.
Maalaukseni kertovat tästä prosessista ja miellän, että rakennettu maisema liittyy maisemamaalauksen traditioon.
Krista Kortelainen