ILTAKÄVELY
Esan vasen jalka pysyi
ruumiin vasemmalla puolella.
Esan pää osui ilmaan.
Puut sulivat puurajojen yli.
Esa vyötti leukansa kiinni toisiinsa, teki
teatraalisen mielenliikkeen ja piti yllä sammunutta tulta
jonka kuoreksi hän oli sammunut.
Henriikka Tavi
Maaliskuu, 2012
Jätetty talo
Maalauksen lähtökohtana on Mazzano Romanon kylässä Valle del Trejan luonnonpuiston alueella oleva hylätty talo. Talo oli rakennettu italialaisen perheen
loma-asunnoksi noin 25 vuotta sitten eikä läheisyydessä ole nykyasutusta,
ainoastaan etruskien hautoja.
Suuressa talossa upean kasvillisuuden ympäröimänä perhe vietti onnellisia lomia, aluksi. Loma-aikojen ulkopuolella vandaalit murtautuivat taloon sotkien ja hajottaen irtaimistoa vuosi toisensa jälkeen.
Eräänä kesänä asukkaat ei enää palanneet.
Kun pääsin itse tutustumaan taloon, tunsin syvää kunnioitusta rakennusta kohtaan. Halusin kulkea varoen ja kohdella sitä hyvin. Katsoin sen elettyä pintaa puhtaassa valossa ja tahdoin maalata teoksen, jossa talo näyttäytyy arvokkaana.
Puoli vuotta sulattelin kokemaani ja eräänä syksyisenä maanantaiaamuna olin valmis työhön. Tein viivapiirustusluonnoksen ja maalasin puhtaalle kankaalle alla prima.
Annoin maalaukselle harmaan värin, joka ilmenee unenomaisena. Talo huokuu rauhallisuutta, vaikka se on kokenut väkivaltaa ja ollut vailla huolenpitoa.
Kun ilokseni sain mahdollisuuden vierailla talossa toistamiseen, huomasin
sen saaneen uusia asukkaita, lepakoita. Ne nukkuvat yhden huoneen katossa
ja halutessaan siirtyvät huoneesta toiseen sisäkautta tai ikkunoista lentäen.
Talolla on taas suojeleva tehtävänsä, se on kotina metsän eläimille. Metsä on
kasvattanut talolle johtavan tien umpeen.
Optikko
Maalaus on käynyt läpi monta metamorfoosia tullakseen kokonaiseksi, silti se
on säilyttänyt alkuperäisen muotonsa. Sillä ei ole lähtökohtaa todellisuudessa,
ei muistikuvaa jota muistella. Maalaus on valmistunut pitkään työstämällä.
Kompositiota on pitänyt riisua useasti maalauksen edetessä.
Jouduin jopa maalaamaan piiloon mielestäni kauniita yksityiskohtia,
muun muassa savupiipun.
Arvoitus kytkeytyy siihen, että ruumiini on samalla kertaa näkevä ja näkyvä.
Se joka katsoo asioita, voi katsoa myös itseään ja tunnistaa näkemässään näkökykynsä
toisen puolen. Teos on avautunut minulle itselleni syvemmin jälkikäteen;
Optikko katsoo asioita toisella tavalla, koska se tutkii näkemistä. Näkeminen
on sisäisen havainnon tekemistä.
Maalaus on näyttänyt myös toisen puolensa, se toimii minulle Dorian Grayn
muotokuvana. Minulla on todettu lukivaikeus. Se tekee puolestani valintoja,
joita en haluaisi itse tehdä. En pääse toiselle puolelle missä muut ovat, olen
takana. Optikon jättimäinen E-kirjain ilkkuu minulle ja muistuttaa hitaudestani
ja kyvyttömyydestäni, aivan kuten silloin kun maalasin teosta.
Näen että maalaaminen on minun kieleni.
Valkoinen huvila
Kun maalasin näyttelyteoksiani, etsin usein Simo Ristan Valokuvia Stadin
taivaan alla -arkistosta huvilamaista taloa, joka olisi vastannut muistikuvaani.
Olin käyttänyt viikkoja selatessani kuva-arkistoa, enkä löytänyt etsimääni. Olin
maalannut vuonna 2011 teoksen Talo ilman osoitetta, muistikuva värimalliksi
ja muodon hahmotelmaksi, joka on ollut minulle merkityksellinen muisto
eräästä rakennuksesta.
Lukuisten tuhlattujen tuntien jälkeen olin valmis maalaamaan Valkoisen huvilan
muististani. Se näyttäytyy meille vihreänä, sellaisena kuin olin nähnyt.
Kauppa
Pidän pimeydestä, yö on ystäväni varsinkin kaupungissa. Silloin näkee avaruuden
sisään. Valojen, heijastusten ja ilotulitusten katsominen on suurinta huviani,
mutta ilotulituksen maalaaminen on äärimmäisen vaikeaa, vaikka se on
valoa ja väriä ilmassa. Maalauksessa on tavoitettava tunnelma. Olen halunnut
rinnastaa Kauppa-maalauksessa ilotulituksen ja katon. Katto muuttuu punaiseksi
tietyllä hetkellä; silloin kukaan ei enää muista sen oikeaa väriä. Katolla on
yhtä suuri rooli kuin ilotulituksella ja yön pimeydellä. Se toimii vastaanottajana.
Teoksen nimeäminen tapahtui täysin intuitiivisesti. Kauppa voi tarkoittaa
suurta kauppaa, mittavaa määrää tilaa tai rahaa – tai ihan vain lähiruokakauppaa.
Nimi on hieman röyhkeä maalaukselle. Mutta Kauppa on kokonainen, joten
se jaksaa kantaa nimensä.
Palautetta näyttelystä
Pidin vuosina 2012 – 2014 Talo ilman osoitetta -näyttelyt galleria Kapriisissa Tampereella, Taidesalongissa Helsingissä ja Galleria Liisa Enkvistillä Noormarkussa.Lisäksi nämä teokset olivat esillä myös Kiba Lumberin kuratoimassa yhteisnäyttelyssä Tulisielu, joka oli Nikkilän sairaalan 100-vuotisjuhlanäyttely. Esillä oli myös L. Onervan omakuvia sekä Kiba Lumbergin maalauksia ja installaatio.
Palaute näyttelyistä oli keskimäärin positiivista. Tampereella oli vasta osa näyttelykokonaisuutta valmiina, tila oli pieni ja kritiikki Aamulehdessä esitteli maalaukseni hyvin etäiseksi. Taidesalonki oli tilana paras ja hengittävin maalauksilleni. Yli 100 neliömetrin galleriaan pystyin ripustamaan suurimman näyttelyni.
Pessi Rautio kirjoitti Taidelehden Nähtyjä-osassa ;
Krista Kortelaisen maalauksissa ensisilmä näkee tiettyä hakemista, jopa siveltimen epämääräistä harhailua. Mutta tuota hakemista seuratessaan silmä alkaa elää mukana maalarin toiminnoissa ja hahmotuksissa. Silmä huomaa rakenteita, ihan talomaisia rakenteita. Maalausten sisälle muodostuu koteja, joihin tekee mieli asettua.