Työskentely akryyliväreillä

Akryyliväreillä maalaaminen on fyysistä ja nopeaa maalaamista, sekoitan pigmenteistä akrylaatin kanssa liimamaalin ja käytän myös lisänä tehdasvalmisteisia akryylivärejä, olen kokeillut myös spraymaaleja ja metallipigmenttejä.

Vaihdoin maalausvälinettä vuonna 2009 öljyväristä akryyliin, koska maalaukset öljyvärillä eivät valmistuneet, maalausprosessi oli muuttunut minulle liian hitaaksi ja yritin nopeuttaa värin kuivumista maalausaineilla.

Runsas alkydihartsin käyttö ohjasi minut siirtymään akryylimaalaukseen, vaikka olin maalannut öljyväreillä jo 20 vuoden ajan. Minulle uusi maalausväline avautui heti. Oletan että akvarellimaalaus edesauttoi tätä siirtymää ja antoi aivan uuden vaihteen maalaamiseen. Nyt pystyin maalaamaan useita värikerroksia saman päivän aikana.

Akryylimaalauksella on lyhyt historia. Saksalainen kemisti Otto Röhm (1876-1939) oli kehittänyt laboratoriossaan jo vuonna 1901 ensimmäisen synteettisen akryylihartsin, mutta vasta 1930 DuPont-firma toi hänen keksintönsä kaupalliseen tuotantoon Yhdysvalloissa.

Akryyliväri kehitettiin ensin seinämaaliksi ja vasta 1950-luvulla taiteilijoita varten tuotteistettiin Yhdysvalloissa omat akryylivärisarjat.  Akryylivärin nopea kuivuminen on vaikuttanut myös amerikkalaiseen maalaustaiteeseen, esimerkiksi abstraktiin ekspressionismiin. Uudella tekniikalla pystyttiin maalaamaan suuria teoksia nopeammin.

Uutta maalausta aloittaessani harjoittelen kompositiota ensin piirtämällä. Siitä saan varmuutta ja vapauden elemaalauksen kaltaiseen maalaustapaan, jossa on kiihkeä rytmi.

Toisinaan pesen maalipintaa nostaen alta värikerrostumia. Minulle maalaamisessa on tärkeintä rehellisyys. Se onkin ainoa asia jota pyrin noudattamaan taiteellisessa työskentelyssäni, se on johtolankani taiteellisella tielläni. Rehellisyys on myös lähtökohta puhtaassa maalauksessa, josta taidemaalari Carolus Enckell (s. 1945) kirjoittaa näin tekstissään Sielu – kieli:

Puhdas maalaus on aineellinen ja imaginaarinen esine, joka omalla olemuksellaan nostaa valon näkyviin. Tässä valossa tapahtuu kaikki mitä maalauksessa on. Tässä valossa maalauksen sielu piilee, hiljaisuuden tilassa ennen sanaa. Tästä mykkyydestä voi maalauksen äänen kuulla. Tuo ääni sanoutuu irti esineellisyydestä, mutta samaan aikaan aineellinen kappale, jolle se kuuluu, tahtoo tulla nimetyksi. Ja antaa jollekin nimi on antaa jollekin sisältö on yhtä kuin kielen alku.

Minulle tärkeä taiteilija on saksalainen Anselm Kiefer (s. 1945), jonka teoksia olen nähnyt eri museoiden kokoelmissa sekä vieraillessani hänen Salt of the Earth -yksityisnäyttelyssään Venetsian Fondazione Vedovassa vuonna 2011. Vuonna 2014 näin myös Lontoon Royal Academy of Artsissa hänen retrospektiivisen näyttelynsä.

Näkemissäni Kieferin näyttelyissä kiteytyi mielestäni hänen taiteellinen tiensä. Hän on muuntunut taiteilijasta alkemistiksi, mikä näkyy materiaalien käytössä sekä teosten moniulotteisuudessa. Kiefer ottaa taiteessaan kantaa holokaustiin ja juurettomuuteen. Hän nostaa esille teoksissaan myös muita ihmisyyteen liittyviä vaikeita aiheita.

Työskentely akvarelliväreillä

Olen aloittanut akvarellimaalauksen vuonna 1999. Välineenä se on tullut minulle yhtä tärkeäksi kuin akryylimaalaus. Akvarellissa kiehtoo monipuolisuus -maalausten ei aina tarvitse olla herkkiä ja kauniita. Läpikuultavuuden ansiosta maalaaminen on väripinnan rakentamista, minkä kautta valöörit löytävät muotonsa.

Koen akvarellin käänteisenä maalaustapana öljyväri- tai akryylimaalaukseen verrattuna. Valo on säästettävä. Tämä tekniikka on maalausmateriaaleista käytännöllisin: se ei saastuta, sen voi ottaa mukaan minne vain, voi maalata ulkona. Ja vain kolme väriä riittää. Niillä pystyy luomaan loistavan väripaletin. On vain paperi, vesi, väri ja näädänkarvasivellin.

Akvarellissa ensimmäiset siveltimenvedot ovat huumaavia. Jo ensimmäinen maalauskerta paljastaa, tuleeko teoksesta onnistunut. Maalaan monikerroksisesti ja annan maalauksen välillä kuivua. Käytän märkää märälle – ja kuivatekniikkaa vaihtelevasti maalaamisen aikana. Olen kokeillut myös kynäruiskulla maalaamista; sillä saa aikaan pehmeitä värikerroksia.